Teknotrillerien parissa vapaa-ajallaan viihtyvä Petri Mattila johtaa Mikkelin kaupungin henkilöstöpalveluita

Mikkelin kaupungin henkilöstöjohtaja Petri Mattila istahtaa alas työhuoneessaan kaupungin virastotalolla. Kiireen keskellä on löytynyt aikaa haastattelulle. Keväällä 2022 virassaan aloittanut Mattila saa aivan ensimmäiseksi vastata kysymykseen: Mitä kaupungin henkilöstöjohtaja tekee?

– Henkilöstöjohtaja johtaa kaupungin henkilöstöpalveluita. Yksikkömme tehtävänä on huolehtia henkilöstöstä alusta loppuun saakka: Rekrytointi, työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitäminen, osaamisen kehittäminen ja sitten kun henkilö esimerkiksi eläköityy, on tavoitteena se, että työntekijä lähtee meiltä sekä fyysisesti että psyykkisesti terveenä, Mattila kertoo.

– Kaikki nämä edellä mainitut prosessit ovat henkilöstöjohtajan vastuulla, Mattila jatkaa.

– Organisaation henkilöstöpolitiikka heijastuu erilaisiin asioihin. Henkilöstöjohtajan vastuulla on myös kaupunkikonsernin henkilöstöpolitiikka. Konserniyhtiömme toki ovat osakeyhtiöitä, joilla on oma johto ja omat henkilöstöasiantuntijat, mutta tässäkin asiassa teemme yhteistyötä. Yhdenmukaistaminen on liian voimakas sana, mutta kaupungin henkilöstöpalvelut tukee ja opastaa konserniyhtiöitämme, jotta toimisimme suunnilleen samalla tavalla.

Mattilan mielestä Mikkelin kaupungin työnantajakuvan ylläpitäminen ja maineenhallinta on haasteellista taloudellisesti vaikeina aikoina. Henkilöstö itse on aina paras käyntikortti.

– Paras markkinointikeino on oma porukkamme. Viidakkorumpu on tehokas. Jos henkilöstömme voi hyvin ja viihtyy työssään, välittyy tieto myös organisaation ulkopuolelle eikä jää huomaamatta potentiaalisilta työnhakijoilta. Toisaalta myös tyytymättömyys välittyy ulos päin. Kaikki muut toimenpiteet ovat toissijaisia, mutta niillä voidaan tukea työnantajamarkkinointia, Mattila pohtii.

Mikkelin kaupungissa on käyty neljät yt-neuvottelut kahden vuoden aikana. Taloudellisten haasteiden lisäksi asiaan on vaikuttanut korona-aika ja sitä seuranneet muutokset palveluihin.

– Sehän ei voi olla näkymättä siinä, mitä henkilöstö ajattelee, Mattila myöntää.

– Tietysti pohdimme muun muassa työsuhde-etuja. Kun rekrytoimme väkeä, pitää työmahdollisuuksien olla joustavat. Esimerkiksi etätyö on tällainen elementti, jolla pystymme vastaamaan kovaan työvoimakilpailuun. Ja kilpailuhan on todella kovaa tällä hetkellä.

Nykyisin Mikkelin kaupungilla on noin 2150 työntekijää. Määrä hieman pienenee, kun pelastuslaitoksen noin kaksisataa henkilöä siirtyy alkuvuonna 2023 Etelä-Savon hyvinvointialueelle.

– Henkilöstön määrä vaihtelee kahden tuhannen korvilla. Sijaisuuksiahan meillä on paikka paikoin aika paljon.

Taustalla pitkä sotilasura

Petri Mattila on tehnyt pääosan työurastaan Puolustusvoimissa. Kolmekymmentäneljä vuotta kestänyt valtion virkatyö koostui erilaisista tehtävistä ja sijoituspaikoista, jotka vaihtelivat parin vuoden välein. Ulkomaillakin tuli oltua.

– Koska kävin korkeimmat koulut, mitä Puolustusvoimat tarjoaa, niin sehän tarkoitti sitä, että minua siirreltiin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Viimeisinä tehtävinäni olin Utin jääkärirykmentin komentajana, sieltä lähdin pääesikuntaan suunnitteluosaston apulaisosastopäälliköksi. Kun siellä pari vuotta tuli täyteen, halusin tehdä taas jotain muuta. Silloin asuin jo Ristiinassa ja ilmoitin, että olisin halukas siirtymään Mikkeliin Maavoimien esikuntaan. Sieltä sain paikan henkilöstöpäällikkönä. Ensin silloinen komentaja Petri Hulkko tarjosi minulle paikkaa strategisissa tehtävissä ja hän jopa tokaisi HR-toiveelleni, että älä Petri naurata! Mattila muistelee.

– Mutta olin tosissani, sillä halusin tehdä jotain muuta. Olin tehnyt operatiivista ja strategista suunnittelua Puolustusvoimille jo pitkään. Hulkko suostui ehdotukseeni ja kun edeltäjäni siirtyi reserviin, otin paikan Maavoimien esikunnassa vastaan.

Seuraavat neljä vuotta sujuivat siis Maavoimien henkilöstöpäällikkönä, palkattua henkilöstöä oli lähes neljä ja puoli tuhatta. Kun sotilaan reserviin siirtymisen aika läheni, tuntui Mattilasta siltä, ettei työura suinkaan ollut tässä.

– Aloin hakea erilaisia HR-päällikön ja -johtajien paikkoja. Lopulta päädyin Helsinkiin Maahanmuuttoviraston henkilöstöpäälliköksi. Lähdin taas reppureissulle. Asuin työviikot vuokra-asunnossa Helsingissä ja silloin tällöin tein etätöitä Ristiinassa.

Mutta sitten eräs viikonloppu suuntasi ajatukset kohti mahdollisuutta, johon ei voinut olla tarttumatta.

– Lueskelin eräänä aamuna Länsi-Savoa ja huomasin Maria Närhisen haastattelun, jossa hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle alkuvuonna 2022. Kävin Maahanmuuttoviraston johdon kanssa keskustelun, jossa ilmoitin hakevani paikkaa Mikkelistä, koska kyseessä on kotiseutuni yksi merkittävimmistä henkilöstöjohtajatehtävistä. Halusin lähteä kisaan mukaan. Lopulta kaupunki päätyi valinnassaan minuun haastattelun ja testauksen jälkeen.

Mattila ehti olla Maahanmuuttovirastossa vain seitsemän kuukautta, mutta sekin aika sekä pitkäaikainen ura Puolustusvoimilla avasivat silmiä organisaatioiden eroavaisuuksista.

– Kaikki kokemukset ovat olleet minulle opettavaisia ja niistä on ollut hyötyä nyt kaupungin henkilöstöjohtajan työssä. Aiemmat työnantajani ovat olleet valtion. Kunnallinen työnantaja toimii eri tavalla, eri laitkin vaikuttavat toimintaan, mutta sinällään kaikilla on samat lainalaisuudet: Otetaan ihminen töihin, pidetään hänestä hyvää huolta ja ollaan vahvasti kiinni henkilöstöpolitiikassa ja -ohjeistuksissa.

Mattila tiesi tasan tarkkaan, että ottaa vastaan haasteellisen tehtävän. Haastetta hän myös halusi.

– Olen jatkuvan parantamisen kannattaja. Olen myös positiivinen ja empaattinen. Aina pitää kunnioittaa jo tehtyä työtä, mutta avoimesti voi kysyä, miksi tiettyjä asioita tehdään tietyllä tavalla ja miten asioita voisi tehdä eri tavalla tai paremmin, Mattila sanoo.

– Pidän HR-kentän monipuolisuudesta. Itsekin tässä joutuu ajattelemaan ihan yksilötason ongelmia. Kaupungin organisaation sisällä voimme tehostaa työn tekemistä ja työskentelytapoja; nämä pohdinnat ovat tärkeitä. Haasteita on riittävästi, koska taloudellinen tilanne on heikko ja koska hyppäsin liikkuvaan junaan ja heti yt-neuvotteluihin. Rauhallinen perusperehtyminen jäi osin tekemättä, vaikka sainkin olla edeltäjäni kanssa pari viikkoa päällekkäin, mikä oli aivan loistavaa.

Kevään 2022 yt-neuvottelujen jälkeen alkoi seuraavan vuoden talousarvion valmistelu. Liikkuvan junan vauhti ei ainakaan hiljentynyt.

– Jatkuvasti olen saanut tilaisuuden opetella jotakin uutta. On mielenkiintoista oppia ymmärtämään, miten kaupungin talousarvio valmistellaan ja mitä kaikkea siihen liittyy. Minun osuuteni on ollut arvioida palkkaresurssien tarpeet ja neuvotella palvelu- ja tulosalueiden johtajien kanssa. Sitäkin prosessia lähdetään parantamaan seuraavalla kerralla. Tässä virassa on laidasta laitaan monenlaisia tehtäviä, pienempiä ja isompia. Täytyy silti muistaa, että moni asia Mikkelin kaupungilla on hyvin. Vaikka minun tiimini on pieni, on se silti todella ammattitaitoinen, Mattila kiittelee.

Tiukkoina aikoina asioiden kehittäminen voi olla vaikeaa. Mattila ei kuitenkaan suostu kaivamaan päätään virastotalon pihan pensaaseen.

– Meidän täytyy edetä maltillisesti eikä yrittää syödä liian isoja paloja kerralla. Kehitämme maltillisesti, hoidamme jokapäiväiset rutiinimme, koska yksittäisiä ihmisiä koskevat asiat liittyvät usein palkkaukseen. Sellaisissa tapauksissa ei voi soveltaa. Työntekijän kuuluu saada oikea palkka oikeaan aikaan. Yksittäiset haasteet täytyy ratkoa henkilöstöpalveluissa mahdollisimman nopeasti. Meidän porukkamme kantaa hienosti vastuun siitä, että yksittäisetkin asiat saadaan heti kuntoon.

Lähitulevaisuuden työ on osittain muutoksessa

Kun kaupunkien ja kuntien vastuulta lähtevät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi, jää vastuulle vähemmän lakisääteisiä tehtäviä. Muun muassa varhaiskasvatus, perusopetus, kaavoitus, rakennuttaminen sekä infrastruktuuriin liittyvät liittyvä hallinto ja järjestäminen jäävät jäljelle elinvoimatyön lisäksi.

– Digitalisaatiosta puhutaan paljon, mutta se ei ole koko totuus, kun puhutaan lähitulevaisuuden työskentelytavoista ja työn murroksesta. Päiväkodeissa ja kouluissa tehdään edelleen samaa perustyötä, joten muutokset eivät koske niin voimakkaasti näitä aloja, Mattila sanoo.

– Kaupunki kasvattaa ja opettaa tulevaisuuden mikkeliläisiä. Lapsista ja nuorista täytyy pitää hyvä huoli. Varhaiskasvattajilla ja opettajilla ei ole samanlaista mahdollisuutta joustaviin työmuotoihin kuin vaikkapa asiantuntijatyössä olevilla. Meidän täytyy kuitenkin kääntää kaikki kivet, kun taistelemme työvoimasta. Ja kun puhumme tiettyjen ammattien etätyöstä, on kaupungin otettava huomioon tilojen käytön tehokkuus ja kustannukset. Tilojenhan ei välttämättä pitäisi olla tällaisia niin kuin minullakin nyt on, Mattila sanoo ja viittaa työhuoneeseensa.

Mattilan mukaan esihenkilötyössä on siirrytty entistä enemmän valmennukselliseen tapaan. Näin on myös julkisissa organisaatioissa.

– Esihenkilö on valmentaja ja tiiminvetäjä, joka hoitaa oman substanssinsa, mutta antaa myös resurssit ja koordinoinnin tiimilleen. Hyvällä esihenkilötyöllä kaupungilla on mahdollisuus vakuuttaa työntekijä toimivasta työhyvinvoinnista ja -ilmapiiristä sekä työn joustavuudesta. Vaikka palkalla on aina merkitystä yksilölle, on myös motivoivalla työllä, olosuhteilla, toimivilla järjestelmillä ja käytännöillä sekä ilmapiirillä tärkeä rooli. Esihenkilöillä on iso vastuu.

Remes ja dekkarit innostavat

Alun perin Etelä-Pohjanmaan Nurmosta kotoisin oleva Mattila harrastaa vapaa-ajallaan liikuntaa.

– Käyn säännöllisesti salilla, kesällä pidän erityisesti suunnistamisesta. Juoksen jonkin verran, talvella retkiluistelen ja hiihdän. Valitettavasti nyt minulla on lonkka sökönä. Se varmaan meni Utissa, kun menin vielä vanhana miehenä hyppäämään laskuvarjohyppyjä. Lonkka kylläkin korjataan nyt joulukuussa, Mattila kertoo.

Liikunnan vastapainoksi maistuu jännityskirjallisuus sekä dekkarit.

– Reijo Mäen Vares-kirjat ja Ilkka Remeksen tuotanto innostavat. Ne ovat kevyitä ja kiinnostavia! Uskonpa, että minulla on lähes kaikki Mäen ja Remeksen kirjat. Viikonloppuisin ja lomalla ahmin niitä. On aika mielenkiintoista, miten Remes on kirjoittanut ja ennakoinut tiettyjä asioita, mitä nytkin tapahtuu, entinen sotilas veistelee.

Henkilöstöjohtajan rutiineihin kuuluu myös utelias uutisten seuraaminen. Mikään ei jää huomaamatta.

– Haluan aloittaa aamuni rauhassa, keittää kahvit ja katsoa uutisia. Myös illat täyttyvät uutisista ja ajankohtaisohjelmista. Seuraan mielenkiinnolla kaikkea, mitä maailmalla tapahtuu.