Kalevalaisuus ja muinaisperintö innostavat Mikkelissä

”Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi,
mieli ruveta runoille,
laatiua laulamahan.”

Säkeet ovat Elias Lönnrotin vuoden 1835 Kalevalan alusta, joka johdattelee Reilu, rohkea ja rakentava -juttusarjamme suomalaisuuden ja karjalaisuuden ikiaikaisille, myyttisille alkulähteille. Kalevalainen kulttuuriperintö on voimissaan myös Mikkelin seudulla. Uusia, ehkä osittain jo unohdettuja näkökulmia perinteisiin tuo Mikkelin Kalevalaiset, joka on Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenyhdistys.

Muinaispukuja, koruja ja yhteistä toimintaa

Haastatteluun ovat saapuneet Mikkelin Kalevalaisten puheenjohtaja Noora Ruuth sekä Raija Suominen ja Aino Siitari. Asiaa yhdistyksen toiminnasta, muinaishistoriasta, kulttuurista, rautakauden hautalöydöistä ja kalevalaisuuden merkityksestä riittäisi vaikka kuinka paljon. Pöydälle on aseteltu hautalöydösten perusteella tehtyjä koruja ja värikkäitä vaatekappaleita. Kauniit muotoilut ja käsityöläinen lähestyminen ovat varmasti yksi syy, miksi kalevalaisuus innostaa.

 – Jäseniä meillä on tällä hetkellä yli neljäkymmentä, Noora Ruuth kertoo Mikkelin Kalevalaisista.

Vaikka kyseessä on leimallisesti naisten toiminta, ovat miehetkin tervetulleita mukaan. Kalevalaiset ei suinkaan ole mikään salaseura. Kulttuuri- ja perinnetoiminnan kivijalkoja ovat muinaispuvut, niiden suunnittelu ja tekeminen, muinaiset korut ja erilaiset tapahtumat, vierailut, retket ja luennot kulttuurista, käsitöistä, historiasta, luonnosta ja ikiaikaisista tavoista ja perinteistä. Kaikki pohjautuu Kalevalaisten Naisten Liiton perustajan Elsa Heporaudan perintöön. Heporauta perusti alkuperäisen järjestön Kalevalan 100-vuotisjuhlien innoittamana Helsingissä vuonna 1935.

Aino Siitarin innostus kalevalaisuutta kohtaan sai alkunsa muinaispuvuista. Mikkelin seudun muinaispuvut perustuvat Tuukkalan kalmiston löytöihin. Hautalöytöjen pohjalta on rekonstruoitu kaksi muinaispukua: Tuukkalan muinaispuku ja Mikkelin seudun muinaispuku.

Kun puhutaan muinaispuvuista, puhutaan kansallispukuja jopa seitsemänsataa vuotta edeltävistä juhlallisista asuista, joissa tärkeässä roolissa ovat myös korut. Suomessa esikristillisellä ajalla oli tyypillistä, että vauraammat ihmiset haudattiin koruineen maan poveen.  

– Hautalöytöjen perusteella on suunniteltu ja valmistettu muinaispukuja. Toki vain pieni osa faktoista tiedetään, joten suuri osa puvuista perustuukin päättelyyn ja kuvitteluun, Aino Siitari kertoo.

Historian harrastaja ja geo-opas Raija Suominen muistuttaa, että Tuukkalan rautakauden kalmistolöytöjen perusteella Mikkelissä on harvinaisen rikas muinaisperintö, jota soisi hyödynnettävän paremmin. Tänä kesänä Mikkelin Kulttuurin unelmavuosi 2022 -hanke on mahdollistanut yhdistyksen kalmistokierrokset Tuukkalassa ja Kyyhkylässä.

 – Tuukkalan kalmisto on ainutlaatuinen koko Itä-Suomessa, Suominen muistuttaa.

Tuukkalan löytöihin kuuluu myös Suomessa erittäin harvinainen rautakautinen riimukirjoitus, joka löydettiin hopealevysoljesta vuonna 1886. Esineen kääntöpuolella on esillä skandinaavista riimukirjoitusta kahdessa eri kohdassa. Toinen kirjaimisto muodostaa nimen ”Botwi”, toinen skandinaavisella kielellä kirjoitetut sanat ”omistaa minut”.

Suominen harmittelee, että ”Botwin solki” on niin sanottu irtolöytö, jota ei varmuudella pystytä yhdistämään mihinkään Tuukkalan kalmiston yksittäiseen hautaan. Kalmisto löytyi vuonna 1886, mutta paikalla jo tehty myllerrys sotilaiden harjoituskenttää tehdessä aiheutti sen, että nykyaikainen, tarkkaan rajattu arkeologinen tutkimus ei tuolloin onnistunut. Sittemmin tieteellisestä tutkimustyöstä huolimatta osa Tuukkalan löydöistä säilyvät mysteereinä.


Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
 

Kalevalaisuuden perinne kiinnostaa nykypäivänäkin

Noora Ruuthin mukaan perinnetieto ja kiinnostus muinaisiin asioihin ja omaan historiaan ei ole kadonnut. Nuoret ovat taas alkaneet kiinnostua juuristaan. Kansallispuvutkin tekevät uutta tuloaan asuina, jotka sopivat juhlaan kuin juhlaan.

– Esimerkiksi sukututkimus on suosittua ja se innostaa tutustumaan muutenkin syvemmälle historiaan. Nuoret polvet ovat alkaneet kiinnostua kansanperinteestä ja muinaisesta kulttuuristamme. On tärkeää, että tieto siirtyy tuleville sukupolville, Ruuth sanoo.

Oman historian vaaliminen, Heporaudan perintö ja ikiaikaisuus luovat vaihtoehdon nykyajalle. Toisaalta kalevalaisuus voidaan myös istuttaa nykyaikaan, jolloin syntyy eräänlainen vastakulttuuri. Jotkut puhuvat jopa kalevalaisesta renessanssista ja karelianismin uudesta noususta.

Ja emmekö nimenomaan ole suomalaisen kulttuuriperinnön ytimessä, kun puhumme kalevalaisuudesta? Naiset ovat samaa mieltä. Lönnrotin eepos ilmestyi kansallisromantiikan kulta-aikana ja antoi ponnahduslaudan ja juuret muun muassa sellaisille taiteilijoille kuin Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela. Taide ja kulttuuri palaavat aina alkulähteilleen, kuten myös historia. Suotta ei Väinämöinen luvannut Kalevalan loppusivuilla palaavansa. Ehkä hän on jo tullut takaisin kotiin.

Mikkelin Kalevalaisten kesän viimeinen kalmistokierros järjestetään 6.8. kello 11 alkaen. Lisätietoja saa Kalevalaisten Facebook-sivuilta sekä Kulttuurin unelmavuoden sivuilta. 8. lokakuuta järjestetään seminaari ”Tuhat Tuukkalan vuotta”. Kansallispukujen tuuletuspäivä järjestetään Kenkäverossa 7.8. Paikalle voi saapua kansallispukuun pukeutuneena tai ilman. Mikkelin Kalevalaisiin saa yhteyden sähköpostilla: mikkelinkalevalaiset@gmail.com.

***

Reilu, rohkea ja rakentava -juttusarja viestii Mikkelin kaupungin arvoja. Juttusarjassa julkaistaan uusi artikkeli viikoittain vuoden 2022 loppuun asti.

Onko sinulla juttuidea? Kerro siitä meille osoitteeseen viestinta@mikkeli.fi.