Eteläsavolaisten takapuolia ikuistettiin taideprojektissa – Näyttely on auki Naisvuoren kahvilassa

Takapuoli, takamus, peräsin, pylly, ahteri, peppu, perse… rakkaalla ja tärkeällä kehonosalla on monta nimeä. Ja jokainen perse on tärkeä, muistuttaa kangasniemeläinen taiteilija Samuli Arkko. Yhdessä valokuvaaja Jenny Albrechtin kanssa hän on keskittynyt projektissaan enimmäkseen eteläsavolaisiin perseisiin. Syntyi valokuvateos ja taidenäyttely. Perseille on annettu niiden ansaitsemaa kunniaa. Jututimme projektin alkuperäistä ideoijaa.

Samuli Arkko, miksi perse? Mistä idea taideprojektille sai alkunsa?

Joskus kymmenkunta vuotta sitten olin töissä yhdessä kustantamossa, joka teki myös kuvakirjoja, pääasiassa luontokuvista. Silloin kävi ensimmäistä kertaa mielessä, että miksei perseestäkin voisi tehdä kirjan. Sitten se jäi ja tuli kaikkea muuta.

Talvella 2021 oltiin Jennyn kanssa kävelyllä. Hän kertoi valokuvanneensa alastonkalenterin tavallisista ihmisistä. Illalla vanha kirjaidea palasi mieleeni ja kirjoitin heti sähköpostia Jennylle. Hän suostui ja teimme apurahahakemuksen Etelä-Savon maakuntarahoitukselle.

Siinä tietysti mietin, mikä tässä on rahoittamisen arvoista. Silloin ainakin puhuttiin paljon kehopositiivisuudesta. Kehoja on erilaisia ja ulkokuorella ei ole suurta merkitystä. Jokainen voisi kunnioittaa kehoaan ja rakastaan itseään. Sen takia halusimme kuvata tavallisia suomalaisia ihmisiä ja tavallisia perseitä, koska mediassa ja somessa persekuvasto voi olla hyvin yksipuolista. Sellainen kuvasto voi vääristää ihmisten käsitystä todellisuudesta ja luonnollisuudesta. Tämä kävikin aika nopeasti ilmi projektin aikana, kun haastattelimme jokaista kuvattavaa ja kun ihmiset kertoivat erilaisia juttuja.

Mikä oli sinun ja Jennyn työnjako projektissa?

Apurahahakemuksen jälkeen teimme projektille somekanavan ja minä kirjoitin tiedotteita. Lehdet tekivät niiden pohjalta ennakkojuttuja. Medianäkyvyyden kautta ihmiset ottivat meihin yhteyttä ja Jenny alkoi sopia kuvausaikatauluja. Jenny kuvasi ja minä toimin kuvauksissa valomiehenä ja haastattelijana. Kuva oli Jennyn ja sana minun, näin lyhykäisyydessään.

Oliko helppo saada ihmiset näyttämään kuvaajalle rohkeasti paljasta takamustaan?

Oli. Puhuttiin Jennyn kanssa, että 70 voisi olla realistinen perseiden määrä. Sata olisi aika hyvä, mutta 120 kuvattiin. Kirjaan päätyi 116. Näyttelyssä kuvia on 17.

Mitään yhteistä nimittäjää perseen näyttämiselle ei ollut. Ihmisillä oli useita erilaisia motiiveja. Osa oli lähtenyt juttuun ex tempore, he vain saivat idean osallistua, syy ei välttämättä heillekään selvinnyt. Sitten oli useita henkilöitä, joilla on ollut itsetunto-ongelmia, ja he ajattelivat, että epämukavuusalueelle meneminen voisi olla rohkaiseva kokemus.

Suuri osa jännitti, osa hyvinkin paljon. Jotkut halusivat nähdä, miltä he näyttävät alasti takaapäin, koska eihän suuri osa ihmisistä sitä itse koskaan näe. Vaikka periaatteessa onko sillä väliäkään? Osalle sillä on väliä, osalle ei. Jotkut halusivat tukea ja omalla osallistumisellaan auttaa projektimme onnistumista.

Sitten oli muutama, jotka kokevat, että Suomessa ollaan liian ahdasmielisiä muun muassa alastomuuden suhteen. He taas kokevat alastomuuden luontevana asiana. Sitten oli sellaisia, jotka ovat ymmärtäneet sen, miten mediassa ja somessa ihmiskuvasto on liian yksipuolista; he halusivat tuoda kehonsa esille. Oli myös pariskuntia, jotka halusivat ehkä saada jonkinlaisen muiston itselleen.

Miten kuvat Mikkelin Naisvuoren kahvilan näyttelyyn valittiin?

Näyttelykuvat valittiin yhteistuumin. Sekä minulla että Jennyllä oli omat suosikit. Joko kuva oli erityinen tai taustalla oli puhutteleva tarina. Näyttelyssäkin kuvan yhteydessä on teksti, eräänlainen persetarina. Mietimme, että näyttelyn kuvista ja tarinoista syntyisi jonkinlainen kokonaisuus, mutta toisaalta ei liian yksipuolinen. Olisi sekä miehiä että naisia ja erilaisia tarinoita ja ympäristöjä. Kuvia katselemalla ja tarinoita tarkastelemalla valittiin sopiva joukko näyttelyä varten.

Naisvuoren kahvilayrittäjä itse ehdotti näyttelyä tiloihinsa, ja näyttely avattiin vappuna. Näyttely on tulevaisuudessa esillä muuallakin. Myös projektin kirjan voi ostaa kahvilasta.

Mitä perse merkitsee sinulle, Samuli Arkko?

En ollut itse oikein persettä ajatellut, nimenomaan mitä kaikkea se oikeastaan on. Projektin aikana mietin suhdettani omaan perseeseeni, jota olen problematisoinut ainakin liiallisella istumatyöllä. Sehän on valitettavan yleistä – siinä kärsii lopulta koko ruho ja mieli, jos liikaa istuu perseensä päällä. Keho kaipaa liikettä.

”Perse” on puhekielinen ja usein alatyyliseksi tulkittu ilmaisu takapuolelle. Pakaralihas (Gluteus maximus) on yksi ihmisen suurimmista lihaksista. Per se on latinankielinen fraasi, joka tarkoittaa ”asiaa tai asian tarkastelua itsessään”. Perse on myös kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä Okeanoksen ja Tethyksen tytär.
 

***

Reilu, rohkea ja rakentava -juttusarja viestii Mikkelin kaupungin arvoja. Juttusarjassa julkaistaan uusi artikkeli viikoittain vuoden 2022 loppuun asti.

Onko sinulla juttuidea? Kerro siitä meille osoitteeseen viestinta@mikkeli.fi.